Lainassa vain, ei olemassa

"Sulle pienen lainata voin, sanoi Jumala minulle kerran.
Sille kaksitoista vuotta elämää soin tai vain muutaman tuokion verran.
Sinun tehtäväsi on sitä rakastaa, kunnes se ylittää elämän rajan;
saat nähdä vaivaa ja uurastaa, sen pienen elämän ajan.
Se tuottaa sinulle monet huolet ja usein vie vaivasi hukkaan,
mutta surustasi se kantaa myös puolet ja sen muistot ei unohdukaan.
Se on maasta ja maaksi sen tultava on, en muuta voi luvatakaan. Eihän surusi ole pohjaton, jos et sitä iäksi omaksi saakaan?"
Ja vastasin Herralle näin;
" Olkoon niin, antaa surunkin tulla,
koiranpennulle, jonka sinulta sain, on silti kylliksi rakkautta mulla.
Olen onnellinen, että omistin sen, joka hetkestä kiittäen. Ja surun tullessa tuskallisen, sen kestän ymmärtäen."